Pyhiinvaellus Santiago de CompostelaanHyvä tietää ennen lähtöä
|
Nyrkkisääntö on, että repun paino saa olla korkeintaan 10% henkilön koko painosta, mutta ei silti enempää kuin 9 kg. Yllä olevasta listan pituudesta voi jo päätellä, että tavoitetta on hyvin vaikea saavuttaa. Oma reppuni sisältöineen painoi lähtiessä noin kahdeksan kiloa, tosin mukanani ei ollut makuualustaa. Olin ottanut kaikki mahdolliset lääkkeet ja hygieniavälineet pois pakkauksista, ja hankkinut pitkällä tähtäimellä mahdollisimman keveitä, vaellukseen sopivia vaatteita, makuupussin ja sadeviitan. Lukuun ottamatta aivan muutamaa refugiota, joissa on pesukone- ja kuivausrumpu (nekin yleensä varattuja juuri silloin, kun itse haluaisit pyykätä!) vaatteet pitää pestä käsin joko pesuhuoneen lavuaarissa tai pihalla, ja kuivattaa narulla ulkona. Paksut farkut ja puuvillaneuleet kannattaa siis jättää suosiolla kotiin, ne ovat märkänä raskaita eivätkä millään ehdi kuivua yhdessä illassa. Matka-apteekkiin kannattaa varata tarvikkeita mahdollisten jalkojen turvotuksen, venähdysten ja rakkojen varalta. Pääasia on, että repusta löytyy ensiapuun tarvittavat välineet, reitti kulkee läpi kylien ja kaupunkien, joiden apteekeista kyllä voi ostaa täydennystä tarvittaessa. Päästäkseen yöpymään pyhiinvaeltajille tarkoitettuihin refugioihin on mukana oltava ns. pyhiinvaeltajan passi eli credential. Passiin kerätään leimoja jokaisesta yöpymispaikasta. Leimat todistavat pyhiinvaellusmatkan etenemisestä ja sitä vastaan saa matkan päätyttyä Santiago de Compostelan piispantoimiston myöntämän virallisen todistuksen, (Compostela) pyhiinvaellusmatkasta. Passin saa suosituimmista lähtöpaikoista St Jean Pied de Portista ja Roncesvallesista samalla kun ilmoittautuu sisään refugioon. Lukijan kommenttina olen saanut neuvon, että mikäli haluaa kulkea alkumatkasta Arlesin reitin Espanjan puoleisella tiellä (Camino aragonés), Jacan refugiosta passeja ei saa: "Jacan albergue ole ainakaan meille myöntänyt pyhiinvaeltajan passia. Olen kolmesti lähtenyt sieltä. Passin olen aina joutunut hakemaan läheisen kirkon "eteiskonttorista", joka ei ole aivan keskipäivällä auki. Albergue ei ole ottanut edes varusteita sisään ennenkuin passi on saatu", kertoo eräs suomalainen pyhiinvaeltajakonkari lähettämässään viestissä. Joistain isoimmista kaupungeista (Pamplona, Burgos, Leon) passin saa paikallisesta piispantoimistosta. Piispantoimistot toivovat käsittääkseni suosituskirjettä oman paikallisen seurakunnan papilta ennen kuin myöntävät passin. Suosituskirjeessä pitäisi mainita henkilön nimi, matkan tarkoitus ja aiottu lähtöpaikka. Eri puolilla maailmaa toimii Jaakontien ystävien yhdistyksiä, joista saa tilattua passeja kätevästi jo ennen matkaa. Esim. kaikki tapaamani saksalaiset, ranskalaiset ja englantilaiset olivat hankkineet passinsa etukäteen oman maansa yhdistyksistä. Suomessakin toimii Jaakontien ystävien yhdistys, joka on myöntänyt passeja vuodesta 2004, mutta sen toiminnasta minulla ei ole sen tarkempaa tietoa. Passi kannattaa tilata jo hyvissä ajoin ennen lähtöä. Passiin tulee merkintä lähtöpaikasta ja kuinka kauan se on voimassa. Virallinen refugioista tai yhdistyksiltä tilattu passi ei kuitenkaan
estä matkantekoa. Todistukseksi kelpaa myös tavallinen
kaupasta ostettu vihko, johon kerätään leimoja
matkan varrelta. Nimenomaan leimat todistavat, että pyhiinvaellus
on suoritettu. Mistä matkaan? Neljäs, Arlesin kautta kulkenut reitti, Via Arletensis,
liittyy Ranskalaiseen tiehen Puenta la Reinan kaupungin ulkopuolella
Navarran maakunnassa. Siitä eteenpäin ”on vain yksi tie
Santiagoon”. Ranskalaiselle tielle vaihtoehtoinen reitti alkaa Somportista (829
km) tai Jacasta (800 km). Tien aloituspaikat sijaitsevat Aragonian maakunnassa
Espanjassa, mistä syystä tietä kutsutaan nimellä
Camino aragonés. Camino aragonés on Arlesista alkaneen reitin
viimeinen osuus, ennen sen yhtymistä Ranskalaiseen tiehen Puenta
la Reinan ulkopuolella. Lähtöpaikka riippuu tietenkin siitä, kuinka paljon
aikaa on mahdollista varata pyhiinvaellukselle. Keskinkertaisella
kunnolla päivässä jaksaa kävellä keskimäärin
n. 25 km, eli St Jeanista tai Roncesvallesista lähdettäessä
matkaan kannattaa varata n. 30 päivää. Nykyään
on myös yleistynyt tapa, että vaellus suoritetaan kahdessa
tai kolmessa osassa. Yhtenä vuonna kävellään
esim. väli St Jean Pied de Port - Burgos, seuraavana vuonna
jatketaan Burgosista Leoniin ja kolmantena vuonna kävellään
loppumatka Leonista Santiago de Compostelaan. Keskiajan pyhiinvaeltajasta
nykyihminen eroaa ennen kaikkea siinä, että hän
valitsee aloituspaikan parhaimman lento- bussi- tai junareitin varrelta. Mikäli haluaa vaihtaa lentokonetta jossain eurooppalaisessa kaupungissa, kohteita Espanjassa (ja Ranskassa) on huomattavasti enemmän. Kannattaa harkita esim. edestakaista lentoa Bilbaon kaupunkiin Baskimaassa. Bilbaosta lähtee busseja niin Pamplonaan kuin Ranskan puolelle Bayonneen (esp. Baiona), mistä puolestaan pääsee paikallisjunalla St Jean Pied de Portiin. Santiago de Compostelasta pääsee takaisin esim. Barcelonaan tai Madridiin sisäisellä lennolla, Barcelonaan myös linja-autolla ja Madridiin linja-autolla tai junalla. Aikataulut Santiago de Compostelasta lähtevistä linja-autoista, junista ja lennoista eri kohteisiin Espanjassa ja muualla Euroopassa löytyvät aina niin hyödyllisestä Consumer.es-sivustosta. Espanjalainen lentoyhtiö Iberia myöntää pyhiinvaeltajille jopa 60 % alennuksen Espanjan sisäisillä lennoilla Santiago de Compostelasta. Iberialla on myyntipiste Santiagon piispantoimiston alakerrassa. Alennuksen saa esittämällä piispantoimiston myöntämän virallisen todistuksen (Compostela) pyhiinvaellusmatkasta.
St. Jean Pied de Port Yksi vaihtoehto on lentää Espanjaan, suoriutua bussilla tai junalla Pamplonaan ja ottaa taksi joko Pamplonasta tai Roncesvallesista St Jean Pied de Portiin. Taksimatka Pamplonasta St Jean Pied de Portiin maksaa arkisin noin 68 €. Ehkä kätevintä on kuitenkin lentää Bilbaoon, josta pääsee alle kolmessa tunnissa bussilla Bayonneen (Baiona), ja siitä paikallisjunalla eteenpäin St. Jean Pied de Portiin. Ainakin espanjalainen linja-autoyhtiö PESA liikennöi Bilbaosta Bayonneen kaksi kertaa päivässä (aamulla ja iltapäivällä). Santiago de Compostelasta lähdettäessä täytyy joko ostaa yhdensuuntainen lentolippu Ranskaan tai matkustaa junalla tai bussilla. (Aikataulut espanjaksi täältä). Somportista tai Jacasta aloittavan kannattaa tilata Conraternity of St. Jamesin kirjakaupasta opas nimeltä Arles to Puenta la Reina. Kirjasesta löytyy tietoa myös siitä, miten Somportiin tai Jacaan parhaiten pääsee. Camino Aragonésin refugiot on lueteltu mm. Consumer.es sivustolla, espanjaksi. Le Puy-en-Velay Kävelin kesä-heinäkuun vaihteessa 2005 reilun 200 km matkan Le Puyistä Conquesiin. Tarkoitukseni oli päästä Figeac-nimiseen kaupunkiin noin 40 km edempänä, mutta olin arvioinut ajan ja kuntoni väärin. Olin varannut edestakaisen lennon Helsingistä Lyoniin. Lyonista kyllä pääsi hyvin junalla Le Puyihin, mutta Conquesista takaisin Lyoniin tuotti jo vaikeuksia. Lento Helsinki-Toulouse-Helsinki olisi ollut huomattavasti järkevämpi valinta. Tietenkin myös Pariista ja Pariisin pääsee kätevästi melkein paikasta kuin paikasta. Le Puyin reitti kulkee lähes koko matkan tosi kaukana valtateistä ja matkan varren pikkukaupungeista ei pääse julkisilla liikennevälineillä eteenpäin, jos matkan haluaa keskeyttää aikaisemmin. Conques oli ensimmäinen paikka, josta pääsi kimppataksilla lähimmälle paikallisliikenteen rautatieasemalle (ja sieltä sitten kolmella junanvaihdolla Lyoniin; Toulouseen olisi päässyt yhdellä vaihdolla). Jos matkan haluaa jakaa kolmeen osaan, kannattaa ensimmäiseksi etapiksi valita Le Puy-Figeac, toiseksi Figeac-Moissac ja kolmanneksi sitten Moissac-Roncesvalles. Etapit ovat kukin välimatkaltaan noin 250 km. Figeac ja Moissac taitavat olla ainoita paikkoja reitin varrella, joissa on rautatieasema. Ranskalaisen tien varrelle on perustettu 5-15 kilometrin välimatkoin pyhiinvaeltajille tarkoitettuja majataloja, refugioita, tai espanjalaisittain "alberque". Pyhiinvaeltajat voivat yöpyä niissä yhden yön kussakin esittämällä pyhiinvaeltajan passinsa. Refugiot ovat pääsääntöisesti vaatimattomia joukkomajoituksia, niissä on yksi tai useampi iso makuusali, kerrossängyt ja patjat, joskus tyynyt. Lähes kaikissa on vessat ja pesumahdollisuus, joko kylmä tai kuuma suihku. Joissain on myös keittiö, jossa on mahdollista laittaa ruokaa. Refugiot aukeavat eli alkavat ottaa vastaan pyhiinvaeltajia yleensä vasta puolenpäivän jälkeen, ne sulkevat ovensa yötä vasten klo kymmenen maissa ja kaikkien on oltava ulkona viimeistään kahdeksalta aamulla. Refugioita ylläpitävät monet eri tahot: paikallinen tai ulkomaalainen Jaakontien ystävien yhdistys, hyväntekeväisyysjärjestö, luostari tai seurakunta. Kaikki nämä toimivat yleensä vapaaehtoisuuspohjalta ja niiden työntekijät työskentelevät ilmaiseksi. Maksu on usein vapaaehtoinen. Kannattaa muistaa, että majatalon toiminta riippuu pyhiinvaeltajien antamista maksuista. Sopiva lahjoitussumma on 3-5 euroa (2003). Samalla periaatteella kuin edelliset toimii myös espanjalaisen maakunnan tai kunnan perustamat refugiot. Ne sijaitsevat usein vanhoissa kouluissa tai muissa kunnallisissa rakennuksissa. Pyhiinvaellusreitin suosion myötä reitin varrelle on perustettu myös yhä useampia yksityisiä refugioita, jotka toimivat liikeyrityksen tavoin. Ne ovat yleensä uudempia ja hieman paremmin varustettuja kuin vapaaehtoisvoimin toimivat refugiot. Joissakin saatetaan tarjota esim. maksullista aamiaista tai illallista. Yksityiset refugiot perivät aina tietyn maksun, joka kesällä 2003 oli 5-7 euron paikkeilla. Kattava ja päivyttyvä lista Ranskalaisen tien refugioista välillä Roncesvalles-Santiago de Compostela löytyy espanjalaisen Consumer.es-sivuston pyhiinvaellusosiosta. Sesonkiaikaan, erityisesti heinä- ja elokuussa refugiot täyttyvät nopeasti ja mattimyöhänen saa tyytyä nukkumaan lattialla tai etsimään majoitusta muualta. Onneksi useimmissa kylissä ja kaupungeissa, missä on refugio, on myös erilaisia muita majoituspalveluita, alkaen vaatimattomista hostaleista ja päätyen loistohotelleihin, jotka Espanjassa kulkevat nimellä "parador". Itse jouduin loppumatkasta kolmesti (Mansilla de las Mulas, Palas de Rei ja Arzua) majoittautumaan hostaliin, joiden huoneen hinta vaihteli 21 ja 25 euron välillä. Perillä Santiagossa majapaikan löytyminen ei ole ongelma.
Pyhiinvaeltaja on oikeutettu yhteen ilmaiseen yöpymiseen Monte
do Gozon refugiossa, joka on osa jonkinlaista valtavaa betonisista bungaloweista
koostuvaa hotellialuetta viiden kilometrin päässä keskustasta
lentokentän suuntaan. Omasta mielestäni koko paikka näytti
neuvostoarkkitehtuurin jäännökseltä, ja kaduin
sinne jäämistä heti seuraavana päivänä
kun kuljin loppumatkan katedraalille ja huomasin, kuinka helppoa edullisen
yöpymispaikan saaminen keskustasta on. Sadan metrin säteellä
katedraalista on sadoittain edullisia huoneita 15-25 euron hintaan,
eikä niitä tarvitse edes aktiivisesti itse etsiä, sillä
usein hotellin tai yksityismajoituksen pitäjät lähettävät
"houkutuslintuja" katedraalin lähettyville tarjoamaan majoitusta
pyhiinvaeltajille. Sillä pyhiinvaeltajanhan tunnistaa - ja
haistaa ;) - matkojen päähän.... Kuvakertomus pyhiinvaellusmatkalta Olen koonnut pyhiinvaellusmatkaltani viisi erilaista kuvakertomusta,
joista voi seurata matkan etenemistä ja tunnelmia matkan varrelta.
Kuvakertomuksen aloitussivut löytyvät osoitteesta http://www.wetterstrand.fi/santiago/camino.html.
Tekstit ovat englanniksi. Huom! Sivuja ei enää päivitetä 7.1.2017 jälkeen! |