Erland Oksanen näyttää vaihtaneen paikkaa laajalla alueella Innoko ja Yukon -jokien ja niiden sivujokien varsilla, aina toivoen löytävänsä edellistä paremman valtauksen ja pääsevänsä rikastumaan. Vuonna 1918 hän ilmoittaa pysyväksi osoitteekseen Fairbanks. Tämä käy ilmi hänen ensimmäisen maailmansodan aikaisesta kutsuntakortistaan. Ensimmäinen maailmansota alkoi 1914, mutta Yhdysvallat oli virallisesti puolueeton vuoteen 1917, vaikka se antoikin elintärkeää apua
Valtauksia ja riitoja – suomalaisia Alaskassa
Kultakenttien tulokkaat työskentelivät yleensä ensin valtausten omistajille työvoimana ja yrittivät näin säästää rahaa oman valtauksen ostoon. Työpäivät alkoivat auringonnousun aikaan ja kestivät usein pitkälle yöhön. Harvalla tulokkaalla oli heti tarpeeksi pääomaa rekisteröidä oma valtaus ja maksaa siitä vaadittava lunastussumma. Isovaari Erland pääsi melko nopeasti kiinni valtauksen syrjään lunastamalla viimeistään 1911 osakkuuden yhdessä kahden muun suomalaisen,
Lapio, kuokka ja pyssy – prospäkkärin elämää
”Tuskin löytynee maailmassa onnellisempaa ihmistä kuin kullanetsijä sillä hetkellä, jolloin hän perkkausalastaan löytää kultakimpaleen tai kallion, jossa huomaa olevan runsaammassa määrässä kultaa. Hän näkee suuret vaivansa palkituiksi ja toivo rikkaudesta täyttää mielen.” (Järnefeldt s. 174) Järnefelt jatkaa todeten, että kullanetsijän elämässä ei ole mitään kadehdittavaa. Hän kulkee paikasta paikkaan kaivantokuokka ja lapio olallaan. Muonavaroja hänellä
Jokilaivoja ja koiravaljakoita – pitkä matka Alaskan kultakentille
Alaskan kultakentille lähtijän kannatti tehdä varusteostoksensa Seattlessa, koska Alaskassa kaikki oli kalliimpaa – jouduttiinhan varusteet ruokasäilykkeitä myöten tuomaan sinne muualta. Näin teki varmasti myös isovaari Erland ennen lähtöään. On muutama todennäköinen, joskin varmistamaton reitti, mitä kautta hän lopulta päätyi Seattlesta ensimmäiseen tunnettuun asuinpaikkaansa Ophiriin. ”Rikkaan miehen reitti” oli kallein mutta helpoin. Siinä kuljettiin jäättömänä aikana
Seattle nousee lamasta – portiksi Alaskan kultakentille
Alaskassa tehtiin kultalöytöjä jo 1870-luvulta alkaen, mutta varsinainen ensimmäinen kultaryntäys – Klondike Gold Rush – tapahtui vuosina 1897–1898. Yhdysvaltain länsirannikolla, lähellä Kanadan rajaa sijaitsevassa Seattlen kaupungissa jo ensimmäiset huhut valtavista kultarikkauksista herättivät orastavaa kiinnostusta. Olisiko mahdollista ohjata edes pieni osa rikkauksista laman keskellä kituvaan kaupunkiin? Villeimmätkin huhut saivat vahvistusta, kun höyrylaiva Portland saapui heinäkuussa 1897
”Met olemme tällä kiertämäs ja oppia ottamas” – lähtö Coloradoon
Huolimatta enemmän tai vähemmän vakituisesta työpaikasta nuoret miehet, joita ei perhe pidätellyt, usein halusivat lähteä koettamaan onneaan muualla Amerikassa. Lähtöön vaikutti tietenkin toive paremmasta palkasta mutta myös seikkailunhalu. Jämähtäminen yhteen paikkaan ei houkutellut, kun kerran suuressa maailmassa oltiin ja näkemistä ja kokemista riitti loputtomiin. Tieto työpaikoista kulki suusta suuhun ja matkaan lähdettiin yleensä yhdessä sopivalla
Silfverbögeleiden nousu, uho ja tuho
Itä-Hämeen museota Hartolan Koskipäässä ja Padasjoen Nyystölän nuijasodan verilöylyn 1597 muistomerkkiä yhdistää Koskipään ensimmäinen omistaja, hartolalainen talonpoika Sipi Henrikinpoika, jonka etunimi luokkanousun myötä vääntyi muotoon Sigfrid tai Sigfred. Sipi Henrikinpoikaa pidetään aatelisen Silfverbögel-suvun kantaisänä, vaikka aateloinnin sai vasta hänen poikansa Henrik Sipinpoika. Sipin kautta Silfverbögel-suku ja Hartolan Koskipää linkittyvät myös aateliseen Tandelfelt-sukuun. Sipin tytär Brita
Tervehdin pyhää Birgittaa
1.6.2003 Cizur Menor – Puente la Reina, 18 km.Nousen muiden pyhiinvaeltajien tapaan jo ennen kello kuutta ja pukeudun nopeasti vaellusvaatteisiini. Tänään iltapäivällä saavun tienhaaraan Puente la Reinan kaupungin ulkopuolella, missä tapaan keskiaikaisen edeltäjäni pyhän Birgitan. Loppumatkan Santiago de Compostelaan vaellan pyhän Birgitan jalanjäljissä. Olen varustautunut huonosti päivän kohtaamiseen. Alkumatkasta rutiinit eivät vielä ole selvät ja
Menestyskirja Rottien pyhimys on kuin monitasoinen maalaus
Minua ovat aina kiehtoneet esihistoriallisten kalliomaalausten ohella keskiaikaisten kirkkojen maalaukset. Molempia olen lukuisia vuosien aikana käynyt katsomassa ja ihmettelemässä. Kun Anneli Kannon Rottien pyhimys pari vuotta sitten ilmestyi tilasin kirjan heti itse kirjailijalta, signeerattuna tietenkin, ja ahmin lähes yhdeltä istumalta kannesta kanteen. Nyt kun kirjasta sovitetun musikaalin ensi-ilta lähestyy, päätin tarttua kirjaan uudemman kerran. Pidin
”Kyllä se oli hauskaa kun pääsin tänne Oksasen luo” – työntöä ja vetoa siirtolaiseksi
Siirtolaiseksi lähdettiin useista syistä, jotka voidaan niputtaa kahteen sanaan: työntö ja veto. Työttömyys, epämiellyttäväksi koettu työ, köyhyys, asevelvolliseksi joutumisen pelko tai perheen sisäiset ristiriidat saattoivat olla työntämässä Suomesta valtameren taakse. Amerikasta saapuneet kirjeet, joissa kerrottiin hyvästä palkasta ja vapaasta ilmapiiristä, usein vielä höystettynä valokuvilla, joissa oltiin pukeuduttu suuren maailman malliin, olivat yksi tärkeimmistä vetävistä tekijöistä.