Ensimmäinen Suomen valtakunnan alueelta tunnettu esihistoriallinen kalliomaalaus löytyi Kirkkonummen Vitträskistä vuonna 1911. Itse asiassa, Suomi ei tuolloin vielä edes ollut itsenäinen valtio vaan autonominen osa tsaari Nikolai II:n hallitsemaa Venäjän valtakuntaa.

Taiteilija ja taidegraafikko Oscar Parviainen oli pitkän ulkomaankauden jälkeen äskettäin palannut kotimaahansa ja ostanut Båtstad-nimisen ateljeehuvilan Kirkkonummelta, Vitträsk-järven rannalta. Huvilan tontilla, korkealla rantakalliossa olevan erikoisen, viivoista koostuvan ja punaisella maalatun kuvan on täytynyt askarruttaa taiteilijan mieltä. Parviainen luultavasti katseli ja katseli kuvaa, mutta ei keksinyt sille tai sen alkuperälle mitään selitystä. Hän kuitenkin päätteli, että kyseessä täytyi olla jokin hyvin vanha merkki.

Lopulta Oscar Parviainen päätti soittaa hyvälle ystävälleen, säveltäjä Jean Sibeliukselle ja kutsui hänet vierailulle huvilalleen. Parviainen ehkä sanoi jotain tämän suuntaista: ”Rantakalliossa on hyvin vanhalta vaikuttava erityisen mielenkiintoinen kuva. Haluaisin tietää, mitä mieltä olet siitä.”

Oscar Parviainen ja Jean Sibelius tarkastelivat pitkään punaisella maalattua verkkomaista kuvaa kalliossa. Hei eivät olleet ennen nähneet mitään vastaavaa. Miehet muistelivat aikaa, kun he asuivat Pariisissa 1900-alussa. Silloin kohistiin esihistoriallista luolamaalauksista, joita oli löytynyt Espanjasta ja Ranskasta. Ystävykset olivat ehkä myös kuulleet tai lukeneet, että naapurimaissa, Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä, oli löydetty kallioon hakattuja ja maalattuja muinaisia kuvia. Voisiko niitä olla Suomessakin?

Miehet päättelivät, aivan oikein, että kalliossa oleva kuva oli merkittävä ja varmasti vanha. He sopivat, että Jean Sibelius soittaa asiasta Muinaistieteelliselle toimikunnalle, jonka tehtäviin kuului muinaismuistojen suojelu ja tutkimus.

Keskustelu kulki mahdollisesti suurin piirtein näin:

Sibelius: ”Säveltäjä Jean Sibelius tässä päivää. Ilmoitan, että taiteilija Parviaisen huvilan kalliossa on joitain hyvin vanhalta näyttäviä viivakuvioita.”

Muinaistieteellisen toimikunnan puhelinpäivystäjä: ”Tjaa, tässäkö kaikki.”

Sibelius: ”Taiteilija Parviaisella on kyllä puhelin ja hän mielellään opastaa paikalle, jos joku siellä haluaa käydä katsomassa löytöämme.”

Muinaistieteellisen toimikunnan puhelinpäivystäjä: ”Asia selvä, kirjoitan muistiin.”

Päivystäjä kirjoitti lapulle: ”Kompositören Sibeliuksen tiedoksianto vanhanlaisesta piirtokirjoituksesta taiteilija Parviaisen huvilan kalliossa.”

Lappu hautautui Muinaistieteellisen toimikunnan arkistoon, eikä kukaan käynyt tarkistamassa maalausta moneen vuoteen.

Jean Sibeliuksella oli kalliomaalauksen löytöaikaan tekeillä orkesterisarja kuvaelmamusiikkia. Hän nimesi sen syksyllä 1911 uudestaan nimellä ”Historiallisia kuvia”. On kiehtovaa ajatella, että kalliomaalaus inspiroi häntä nimeämään orkesterisävellyksensä uudelleen?

Jälkikirjoitus

Vuonna 1917 taidemaalari ja silloinen Hämeen museon johtaja Gabriel Engberg kävi jäljentämässä paperille Vitträskin verkon. Ehkä hän oli saanut siitä vinkin vanhalta tuttavaltaan Oscar Parviaiselta, joka silloin jo oli muuttanut pois Kirkkonummelta. Arkeologi Aarne Europaeus (vuodesta 1930 Äyräpää) näki tuoreeltaan Engbergin peitepiirroksen Muinaistieteellisen toimikunnan kokoelmissa ja innostui kuvasta. Europaeus lähti tutkimaan asiaa ja hänen ansiostaan kalliomaalaus saatiin ajoitettua kivikautiseksi ja liitettyä osaksi pohjoista kuvaperinnettä, Ruotsista ja Norjasta löytyneiden samantyyppisten kuvien ansiosta.

Tuohon aikaan Suomessa kuohui. Vuoden 1917 lopussa tapahtunutta itsenäistymistä seurasi repivä sisällissota 1918. Kalliomaalauslöytö ei saanut palstatilaa sanomalehdissä. Vain Helsingin Sanomissa (20.9.1918 s. 8) oli pikku-uutinen Norjan Telemarkista löytyneen kalliomaalauslöydön yhteydessä. Uutisen loppusanat ovat kuitenkin hyvin kauaskantoisen viisaat: ”Näillä uusilla löydöillä on merkityksensä myös Suomen muinaistutkimukselle, sillä Suomestakin tunnetaan yksi kivikautinen kalliomaalaus. Viimeksi mainitun esihistoriallisen luonteen keksi maisteri A. Europaeus toissa kesänä. Se on Kirkkonummella Witträskin luona korkealla kallion seinässä. Kuviossa on omituisia ornamentteja, ruutuja ja viiruja, punamullalla tehdyt. On aivan varmaa, että kirkkonummelainen ei ole Suomen ainoa kalliomaalaus, vaikka muita toistaiseksi ei ole satuttu löytämään”.

Tieto Kirkkonummen löydöstä kuitenkin hautautui ja jäi vain pienen piirin tietoon ja maalausta kävivät katsomassa lähinnä vain arkeologit.

Kului peräti 52 vuotta ennen kuin seuraava suomalainen kalliomaalaus löytyi 1962 Kirkkonummen Juusjärveltä, vain noin viiden kilometrin päässä Vitträskin kalliomaalauksesta. Sen tunnisti esihistorialliseen kontekstiin kuuluvaksi arkeologi Veikko Lehtosalo, joka oli tuolloin inventoimassa Kirkkonummen kiinteitä muinaisjäännöksiä.

Juusjärven hienoista maalauksista kerrottiin jo sen ajan lehdissä, jolloin suuri joukko ihmisiä tuli tietoisiksi siitä, mitä kalliomaalaukset ovat. Kirjoitukset saivat esihistorian harrastajat kiinnostumaan aiheesta ja etsimään kalliomaalauksia omalta lähiseudultaan. Kolmas löytö tehtiinkin Taipalsaaren Valkeissaaresta harrastajan toimesta, kohteen löysi lappeenrantalainen kuvanveistäjä ja harrastaja-arkeologi Keijo Koistinen vuonna 1966.

Arkeologi Pekka Sarvas tunnisti Ristiinan (nyk. Mikkelin) Astuvansalmen kuvat esihistoriallisiksi 1968. Tämä neljäs kalliomaalauslöytö ”räjäytti pankin”. Siitä kirjoitettiin paljon ja sitä tultiin katsomaan ulkomaita myöten. Sen jälkeen yleisön mielenkiinto kalliomaalauksia kohtaan toden teolla kasvoi. Alkuun niitä löydettiin useita vuodessa ja järjestettiinpä kerran erään lehden toimesta etsintäkilpailukin. Myös paikallisten museoiden toimesta alettiin etsiä lähiseudun kalliomaalauksia.

Tällä hetkellä kalliomaalauksia tiedetään olevan Suomessa noin 130. Osa on hyvin haalistuneita, jäljellä saattaa olla vain pieni häivähdys punertavaa väriä. Kaikista ei edes voi olla varmoja, että ne ovat muinoin olleet maalauksia. Vain noin 90:ssä kalliomaalauskalliossa on yksi tai useampi kuva, jonka voi enemmän tai vähemmän selvästi silmin erottaa.

Henkilöt:

Jean Sibelius (1865-1957) oli suomalainen säveltäjä, jonka musiikki oli tärkeässä osassa Suomen kansan identiteetin muodostumisessa. Sibeliukselle tärkeitä olivat taiteilija Oscar Parviaisen kaksi maalausta, ”Hautajaissaatto” ja ”Rukous” (Lapsen kuolema). Niiden alkuideat syntyivät Pariisissa, missä Sibelius ja Parviainen vuosisadan alussa ystävystyivät.

Oscar Parviainen (1880-1938) oli suomalainen taidemaalari, joka asui suurimman osan elämästään ulkomailla ja on siksi melko huonosti tunnettu Suomessa. Sibelius omisti kaksi sävellystä Parviaiselle.

*
Lisää kalliomaalauksista Facebookissa: Suomen kalliomaalaukset – Bongarin käsikirja
Lisää Vitträskin kalliomaalauksen löytymisestä: Kirsti Becker: Vitträskin verkot ja Sibelius. Artikkeli Hiisi-lehdessä 2/2012.