Alaskassa tehtiin kultalöytöjä jo 1870-luvulta alkaen, mutta varsinainen ensimmäinen kultaryntäys – Klondike Gold Rush – tapahtui vuosina 1897–1898. Yhdysvaltain länsirannikolla, lähellä Kanadan rajaa sijaitsevassa Seattlen kaupungissa jo ensimmäiset huhut valtavista kultarikkauksista herättivät orastavaa kiinnostusta. Olisiko mahdollista ohjata edes pieni osa rikkauksista laman keskellä kituvaan kaupunkiin?

Villeimmätkin huhut saivat vahvistusta, kun höyrylaiva Portland saapui heinäkuussa 1897 Seattlen ranta-alueen laiturille. Laivasta purkautui lauma menestyneitä Klondike-kullankaivajia mukanaan pussukoittain ja säkeittäin, jopa laatikoittain kultaa. Paikalliset sanomalehdet villiintyivät ja esittivät hurjia lukuja laivalla tulleen kullan arvosta. Pelkästään Seattlessa tuhansittain laman kurittamia ihmisiä päätti lähteä vielä samana kesänä kokeilemaan onneaan Klondiken kultakentille.  Kaivostarvikkeiden välitön kysyntä merkitsi sitä, että kaupungin päivittäistavarakauppiaat, vaatekauppiaat ja rautakauppiaat takoivat rahaa taukoamatta. Eri puolilta maata saapui ihmisiä etsimään työtä nousukautta elävässä palvelutaloudessa. Toiset kerääntyivät Seattleen yrittääkseen päästä kultakentille ennen talven tuloa, mikä tietenkin rikastutti hotelli- ja ravintola-alaa.

Muutaman viikon kuluessa Klondiken kullan saapumisesta Seattlen kauppakamari muodosti tiedotustoimiston mainostaakseen Seattlea pohjoisten kultakenttien varustelukeskukseksi. Tiedotustoimistoa johti energinen sanomalehtimies nimeltä Erastus Brainerd. Suurin pelko oli, että joku toinen rannikkokaupunki, Portland, San Francisco, Vancouver tai Victoria, saisi huomiota Seattlen kustannuksella. Brainerd suunnitteli valtavan mediakampanjan. Hän käytti sanomalehtiä, kirjeitä, kiertotutkimuksia, mainoksia, kultanäyttelyä ja vetoomuksia hallitukselle mainostaakseen Seattlen keskeistä asemaa porttina Alaskan ja Kanadan kultakentille. Brainerdin perusteellinen työ, sitkeys ja valtava ponnistelu kannatti. Seattle onnistui houkuttelemaan tulevinakin vuosina valtaosan kullanetsijöistä myymälöihinsä ja laitureilleen. Molemmat rautatiet, pohjoisen Tyynenmeren (Northern Pacific) ja Pohjoisen alueen (the Great Northern) rautatiet, investoivat miljoonia Seattlen rantatilojen parantamiseen voidakseen hoitaa tavaroiden kuljetuksen junista laivoille ja takaisin. Kaupunki laajeni ja uusia rakennuksia rakennettiin.

Klondiken alue sijaitsee pääosin Kanadan puolella Yuokonin territoriossa, osin Yhdysvaltain Alaskan puolella. Ensimmäinen kultaryntäys suuntautui Kanadan puolelle, mutta pian kultaa löytyi useista paikoista Alaskaa ja kullanetsijöiden joukko suuntasi näille uusille apajille.

Kun Klondike-buumin alkuperäiset vaikutukset heikkenivät, kauppakamari ryhtyi toimiin vahvistaakseen kauppasuhteita Alaskaan ja edistääkseen edelleen kaupungin kasvua. Suurin ilmaus heidän ponnisteluistaan oli vuoden 1909 maailmannäyttely, Seattlen Alaska-Yukon-Pacific Exposition, AYPE. Messujen näyttelyt ja retoriikka tekivät selväksi, että Seattle oli todella Alaskan tärkein kaupunki, vaikka se ei ollutkaan Alaskassa.

Isovaari Erland Oksasenkin tie Alaskaan kulki todennäköisesti Seattlen kautta. Erlandin tiedetään varmasti olleen Evelethissä, Minnesotassa vielä loppuvuodesta 1902, jolloin hän kirjoitti ystävälleen ja sukulaiselleen Anton Sihvolalle Asikkalan Vesivehmaalle, että suunnitteli lähtöä Coloradoon. Erlandin oleskelusta Coloradossa tosin ei ole varmaa tietoa. Ensimmäinen varma tieto Erlandin muutosta Alaskaan on vuoden 1910 väestönlaskennassa, jolloin hän asui Ophirin kaivoskylässä, Yuokon-Koyukukin väestölaskenta-alueella. Ophirista oli löytynyt kultaa vuonna 1906, mutta Erland ei välttämättä suunnannut suoraan sinne.

Erlandin Alaskaan muuton varhaisin ajankohta on keväällä 1903 kun jäät sulivat niin, että laivaliikenne Seattlesta voitiin aloittaa. Myöhäisin ajankohta muutolle on vuosi 1909. Silloin hän olisi jopa saattanut ehtiä näkemään AYPE-maailmannäyttelyn.

Aikakauslehdessä Tiedon Henki 1.9.1910, artikkelissa Lännen mailta mainitaan lyhyesti Seattlen asema ja maailmannäyttely: ”Seattle, San Franciscon pahin kilpailija, potee kilpailun herpaantumista näyttelyvuoden jälkeen. Seattle on siinä mielessä edullisemmassa asemassa, että sinne ensikädessä kasaantuvat Alaskan rikkaudet. Aikamoinen joukko kansalaisiamme pitkin Tyynenmeren rannikkoa aina San Franciscosta asti matkustaa keväisin Alaskaan lohenpyyntiin ja kesän siellä ponnisteltuaan palaavat useimmiten sievät säästöt mukanaan, sillä saalis on vielä näihin asti ollut tyydyttävä. Useita kansalaisiamme jää aina kullanetsijän tai kaivantomiehen elämää viettämään Alaskan kaivantoihin.”

Erlandin tie Alaskaan kulki suoraan kultakentille, lohenpyynti ei ollut hänen alaansa. Vasta vuosia myöhemmin Erland tutustui Oregonin Astoriasta kotoisin oleviin kalastajiin, ja se muutti jälleen kerran hänen elämänsä suuntaa. Mutta sitä ennen hän ennätti koluta Alaskan kultakenttiä yli vuosikymmenen ajan.

*
Lähteet:
Hunt, William R. (1974). North of 53⁰. The Wild Days of the Alaska-Yukon Mining Frontier 1870–1914. Macmillan Publishing Co., Inc. New York.

The Klondike Gold Rush. Curriculum Materials for Washington Schools. Developed by Kathryn Morse.
Center for the Study of the Pacific Northwest. University of Washington Department of History.

Avauskuva:
Ihmisiä tungeksii laiturilla Seattlessa Alaskan kultaryntäyksen aikaan noin 1900. Seattle Historical Photograph Collection.