ELÄINTEN JÄLJET
Olipa kerran mökki, jossa asusti tyttö. Tyttö tykkäsi eläimistä. Eräänä talviaamuna tyttö pyysi isältä, ”voisinko mennä ulos”. Isä sanoi: ”voit”.
Tyttö meni ulos. Ulkona tyttö näki jälkiä. Tyttö rupesi seuraamaan. Tyttö ihmetteli. Tyttö näki äidin. Tyttö kysyi äidiltä: "mitä jälkiä nämä on". Äiti sanoi: "voi lapsikulta, ne ovat karhun jälkiä. Tyttö, et saa seurata jälkiä”. ”Miksi en?” "Se on liian vaarallista", äiti sanoi.
Mutta tyttö ei totellut, koska tyttö halusi kovasti nähdä sen karhun. Sitten tyttö näki puskan. Puska rapisi. Tyttö pelästyi kamalasti, että siellä olisi karhu. Tyttö meni lähemmäs pusikkoa. Tyttö kuuli "rrrrrrrrrr". Kun tyttö meni lähemmäs ja lähemmäs, tyttö kuuli taas "RRRRRRRRRR", mutta paljon kovempaa. Tyttö meni puskan sisään. Tyttö näki karhun. Tyttö ajatteli: "ehkä äitiä olisi pitänyt uskoa". Tyttö huomasi, että karhu nukkui. Tyttö alkoi tanssia ja laulaa:
”Äiti ei nähnyt karhua, mutta minä
näin.
Äiti sanoi, että se olisi vaarallinen.
Mutta se ei ole minulle,
koska se nukkuu talvi horroksia.
Laalalaalalaaa.”
Äiti sanoi, että se olisi vaarallinen.
Mutta se ei ole minulle,
koska se nukkuu talvi horroksia.
Laalalaalalaaa.”
Mutta äkkiä kuului ”RAU” tytön selän takaa. Tyttö juoksi täysiä kotiin. Mutta tyttö oli eksynyt. Tyttö näki luolan. Tyttö meni luolan sisään. Tyttö kuuli ”ihi ihi”. Tytön mielestä se kuulosti itkulta. Tyttö meni lähemmäs. Tyttö näki toisen tytön.
Tyttö kysyi: ”miksi sinä itket?”
”Koska olen eksynyt”, toinen tyttö sanoi.
”Mikä sinun nimi on?”
Toinen tyttö vastasi: ”minun nimeni on Madilta. Mikä sinun nimesi on?”
”En tiedä.”
”Mitä tehdään?”
”No, tietenkin mietitään minun nimeä.”
”Minä keksin: Karoliina!”
”Joo, nyt minulla on nimi, HURRAA!”
”Hiljaa, kuulin ääntä”
”Minua pelottaa”, Karoliina sanoi.
”Niin minuakin”, Madilta sanoi.
Krak krak.
”Kuulitko Madilta”
”Kuulin. No kuulitko ite.”
”No tietysti”, Karoliina sanoi.
”Katso, tuolla lentelee joku musta. Näetkö Karoliina”
”En näe.”
”Tuolla ylhäällä.”
”No, nyt näen. Mutta katsotaan huomenna.
”Miksi?”
”Koska nyt on jo myöhä.”
”No niin, nukutaan.”
”Mutta minä en nuku kivikovassa luolassa.”
”No etsitään sitten jotain pehmeää. Karoliina, sinä menet vasemmalle.”
”Minä en halua mennä vasemmalle.”
”No, minä sitten menen vasemmalle”, Madilta sanoi.
”Ja minä menen oikealle”, Karolina sanoi.
”No nyt aletaan etsiä”, Madilta sanoi.
”Minä löysin sammalta!”
”Mitä sammalta?”
”Karhunsammalta”, Karoliina sanoi.
”Löysitkö karhun?”
”En, vaan karhun sammalta.”
”Ai jaa, onko tarpeeksi pehmeää?”, Madilta sanoi.
”On.”
”No, sitten nukutaan.”
”Joo. Kroohpyyh.”
”Älä kuorsaa Madilta niin kuin pojat!”
”Hups, en huomannut.”
Seuraavana aamuna.
”Aaaaa, Madilta herää!”.
”Miksi?”
”Katso ulos.”
”Aa, siellä on jälkiä.”
”Niin, siksi minä heräti sinut.”
”Jos ne on sen harakan jälkiä”, Madilta sanoi.
”Seurataan”, Karoliina sanoi.
”Miksi?”
”Että me nähdään se harakka”
”Joo, nyt aletaan seuraamaan jälkiä.”
Karoliina ja Madilta kävelivät ja kävelivät.
”Katso, jäljet loppuvat tuohon teltan viereen”, Karolina sanoi.
”Mennään teltan sisään”, Madilta sanoi.
”Joo.”
Karolina ja Madilta meni teltan sisään. Karolina ja Madilta huomasivat ennustajan.
”Mikä on ennustaja”, Madilta sanoi.
”Ennustaja on semmoinen, joka ennustaa asioita.”
”Kysytään, jos se voisi ennustaa missä meidän äiti ja isä on”, Madilta sanoi.
”Joo. Voisitko kertoa missä meidän äiti ja isä on”, Karoliina sanoi.
”Seuratkaa minun harakkaani, niin löydätte teidän vanhemmat”, ennustaja sanoi.
”Kiitos avusta”, Karoliina sanoi.
”Ole hyvä”, ennustaja sanoi.
”Mutta miten päästään omien vanhempien luo”, Karoliina sanoi.
”No onhan minulla toinen harakka”, ennustaja sanoi.
Karoliina ja Madilta seurasivat kumpikin omaa harakkaa, jonka ennustaja oli antanut.
”Heippa Madilta!”
”Heippa Karoliina!”
Madilta löysi jo oman kodin. Karoliina löysi myös oman kodin. Siitä lähtien Karoliina ei ikinä seurannut mitään jälkiä.
LOPPU
Silva kirjoitti koko sadun ihan itse tietokoneen word-tekstinkäsittelyohjelmalla. "Pötköksi" kirjoitetun tekstin äiti jaksotteli Silvan ohjeiden mukaan, lisäsi pisteet, pilkut, lainausmerkit ja korjasi kirjoitusvirheet. Itse tekstiin ei koskettu, se on aivan alkuperäisessä asussaan.