Alaskan kultakentille lähtijän kannatti tehdä varusteostoksensa Seattlessa, koska Alaskassa kaikki oli kalliimpaa – jouduttiinhan varusteet ruokasäilykkeitä myöten tuomaan sinne muualta. Näin teki varmasti myös isovaari Erland ennen lähtöään. On muutama todennäköinen, joskin varmistamaton reitti, mitä kautta hän lopulta päätyi Seattlesta ensimmäiseen tunnettuun asuinpaikkaansa Ophiriin. ”Rikkaan miehen reitti” oli kallein mutta helpoin. Siinä kuljettiin jäättömänä aikana
Tekijä: Tuija W
Seattle nousee lamasta – portiksi Alaskan kultakentille
Alaskassa tehtiin kultalöytöjä jo 1870-luvulta alkaen, mutta varsinainen ensimmäinen kultaryntäys – Klondike Gold Rush – tapahtui vuosina 1897–1898. Yhdysvaltain länsirannikolla, lähellä Kanadan rajaa sijaitsevassa Seattlen kaupungissa jo ensimmäiset huhut valtavista kultarikkauksista herättivät orastavaa kiinnostusta. Olisiko mahdollista ohjata edes pieni osa rikkauksista laman keskellä kituvaan kaupunkiin? Villeimmätkin huhut saivat vahvistusta, kun höyrylaiva Portland saapui heinäkuussa 1897
”Met olemme tällä kiertämäs ja oppia ottamas” – lähtö Coloradoon
Huolimatta enemmän tai vähemmän vakituisesta työpaikasta nuoret miehet, joita ei perhe pidätellyt, usein halusivat lähteä koettamaan onneaan muualla Amerikassa. Lähtöön vaikutti tietenkin toive paremmasta palkasta mutta myös seikkailunhalu. Jämähtäminen yhteen paikkaan ei houkutellut, kun kerran suuressa maailmassa oltiin ja näkemistä ja kokemista riitti loputtomiin. Tieto työpaikoista kulki suusta suuhun ja matkaan lähdettiin yleensä yhdessä sopivalla
Silfverbögeleiden nousu, uho ja tuho
Itä-Hämeen museota Hartolan Koskipäässä ja Padasjoen Nyystölän nuijasodan verilöylyn 1597 muistomerkkiä yhdistää Koskipään ensimmäinen omistaja, hartolalainen talonpoika Sipi Henrikinpoika, jonka etunimi luokkanousun myötä vääntyi muotoon Sigfrid tai Sigfred. Sipi Henrikinpoikaa pidetään aatelisen Silfverbögel-suvun kantaisänä, vaikka aateloinnin sai vasta hänen poikansa Henrik Sipinpoika. Sipin kautta Silfverbögel-suku ja Hartolan Koskipää linkittyvät myös aateliseen Tandelfelt-sukuun. Sipin tytär Brita
Tervehdin pyhää Birgittaa
1.6.2003 Cizur Menor – Puente la Reina, 18 km.Nousen muiden pyhiinvaeltajien tapaan jo ennen kello kuutta ja pukeudun nopeasti vaellusvaatteisiini. Tänään iltapäivällä saavun tienhaaraan Puente la Reinan kaupungin ulkopuolella, missä tapaan keskiaikaisen edeltäjäni pyhän Birgitan. Loppumatkan Santiago de Compostelaan vaellan pyhän Birgitan jalanjäljissä. Olen varustautunut huonosti päivän kohtaamiseen. Alkumatkasta rutiinit eivät vielä ole selvät ja
Menestyskirja Rottien pyhimys on kuin monitasoinen maalaus
Minua ovat aina kiehtoneet esihistoriallisten kalliomaalausten ohella keskiaikaisten kirkkojen maalaukset. Molempia olen lukuisia vuosien aikana käynyt katsomassa ja ihmettelemässä. Kun Anneli Kannon Rottien pyhimys pari vuotta sitten ilmestyi tilasin kirjan heti itse kirjailijalta, signeerattuna tietenkin, ja ahmin lähes yhdeltä istumalta kannesta kanteen. Nyt kun kirjasta sovitetun musikaalin ensi-ilta lähestyy, päätin tarttua kirjaan uudemman kerran. Pidin
”Kyllä se oli hauskaa kun pääsin tänne Oksasen luo” – työntöä ja vetoa siirtolaiseksi
Siirtolaiseksi lähdettiin useista syistä, jotka voidaan niputtaa kahteen sanaan: työntö ja veto. Työttömyys, epämiellyttäväksi koettu työ, köyhyys, asevelvolliseksi joutumisen pelko tai perheen sisäiset ristiriidat saattoivat olla työntämässä Suomesta valtameren taakse. Amerikasta saapuneet kirjeet, joissa kerrottiin hyvästä palkasta ja vapaasta ilmapiiristä, usein vielä höystettynä valokuvilla, joissa oltiin pukeuduttu suuren maailman malliin, olivat yksi tärkeimmistä vetävistä tekijöistä.
Janne-vaarin kirjeitä Helsingistä 1926
Isoisäni Vilho Johannes Oksanen (s. 1900) eli Janne joutui tulemaan Asikkalan Vesivehmaalta Helsinkiin töihin ansaitsemaan elantoa kasvavalle perheelleen. Nämä kirjeet löytyivät ullakon tiivisteistä, kun talon uusi omistaja teki remonttia. Kirjeet on litteroitu sellaisenaan, vain muutama piste on laitettu pilkun paikalle. Täytyy ihailla, että kansakoulupohjalta on näin hyvää kieltä osattu käyttää. Pasila 15/7 26 Vaimoni ja
100 vuotta sitten amerikansuomalaiset lähtivät rakentamaan uutta työläisten valtakuntaa
Tasan 100 vuotta sitten Yhdysvaltain länsirannikolta Oregonin osavaltion Astoriasta matkaan lähtenyt kalastusosuuskunnan pääjoukko saapui Knäsöön, Vienanmeren rannalle, aikomuksenaan uudistaa koko Neuvosto-Venäjän kalatalous. 1920-luvun alussa, heti kun bolševikit alkoivat vakiinnuttaa valtaansa Venäjällä, amerikansuomalaisten vasemmistolaisten keskuudessa levisi valtava innostuksen aalto: oli päästävä rakentamaan uutta, uljasta työläisten valtakuntaa! Perustettiin osuuskuntia, joihin liittyneet luovuttivat usein koko omaisuutensa. Lopulta matkaan
Amerikansuomalaisten kalastajien kummallinen kokeilu Knäsössä 1922
Olen historiablogissani seurannut isovaarini Erland Oksasen matkaa Amerikkaan. Sarja jatkuu vielä, mutta tähän väliin paljastus: isovaarin matka ei pääty Amerikkaan vaan jatkuu Oregonin osavaltion Astoriassa perustetun kalastusosuuskunnan matkassa Vienan Karjalaan. Kalastusosuuskunnan seikkailuista on vastikään julkaistu kirja Amerikansuomalaiset Knäsössä, Neuvosto-Venäjällä 1922. Kirjoittaja olen tietenkin minä itse, Tuija Wetterstrand, ja kustantaja Siirtolaisuusinstituutti, jonka verkkokaupasta kirjaa voi tilata.