Alaskan kultakentille lähtijän kannatti tehdä varusteostoksensa Seattlessa, koska Alaskassa kaikki oli kalliimpaa – jouduttiinhan varusteet ruokasäilykkeitä myöten tuomaan sinne muualta. Näin teki varmasti myös isovaari Erland ennen lähtöään. On muutama todennäköinen, joskin varmistamaton reitti, mitä kautta hän lopulta päätyi Seattlesta ensimmäiseen tunnettuun asuinpaikkaansa Ophiriin. ”Rikkaan miehen reitti” oli kallein mutta helpoin. Siinä kuljettiin jäättömänä aikana
Kategoria: Amerikkaan kadonneen isovaarini jalanjäljissä
Seuraan isoisän isäni Erland Oksasen matkaa Asikkalasta Kemin kautta Amerikkaan, minne hän muutti vuonna 1900. Amerikan kaivoksilla vierähti yli 20 vuotta, siitä suurin osa Alaskan kultakentillä. Vuonna 1922 isovaari Erland teki jälleen uuden täyskäännöksen elämässään, kun hän lähti ensimmäisen amerikansuomalaisen siirtokunnan mukana Neuvosto-Venäjälle. Matkasta Neuvosto-Venäjälle on tulossa kirja. Blogissani kerron mitä tapahtui sitä ennen.
Seattle nousee lamasta – portiksi Alaskan kultakentille
Alaskassa tehtiin kultalöytöjä jo 1870-luvulta alkaen, mutta varsinainen ensimmäinen kultaryntäys – Klondike Gold Rush – tapahtui vuosina 1897–1898. Yhdysvaltain länsirannikolla, lähellä Kanadan rajaa sijaitsevassa Seattlen kaupungissa jo ensimmäiset huhut valtavista kultarikkauksista herättivät orastavaa kiinnostusta. Olisiko mahdollista ohjata edes pieni osa rikkauksista laman keskellä kituvaan kaupunkiin? Villeimmätkin huhut saivat vahvistusta, kun höyrylaiva Portland saapui heinäkuussa 1897
”Met olemme tällä kiertämäs ja oppia ottamas” – lähtö Coloradoon
Huolimatta enemmän tai vähemmän vakituisesta työpaikasta nuoret miehet, joita ei perhe pidätellyt, usein halusivat lähteä koettamaan onneaan muualla Amerikassa. Lähtöön vaikutti tietenkin toive paremmasta palkasta mutta myös seikkailunhalu. Jämähtäminen yhteen paikkaan ei houkutellut, kun kerran suuressa maailmassa oltiin ja näkemistä ja kokemista riitti loputtomiin. Tieto työpaikoista kulki suusta suuhun ja matkaan lähdettiin yleensä yhdessä sopivalla
”Kyllä se oli hauskaa kun pääsin tänne Oksasen luo” – työntöä ja vetoa siirtolaiseksi
Siirtolaiseksi lähdettiin useista syistä, jotka voidaan niputtaa kahteen sanaan: työntö ja veto. Työttömyys, epämiellyttäväksi koettu työ, köyhyys, asevelvolliseksi joutumisen pelko tai perheen sisäiset ristiriidat saattoivat olla työntämässä Suomesta valtameren taakse. Amerikasta saapuneet kirjeet, joissa kerrottiin hyvästä palkasta ja vapaasta ilmapiiristä, usein vielä höystettynä valokuvilla, joissa oltiin pukeuduttu suuren maailman malliin, olivat yksi tärkeimmistä vetävistä tekijöistä.
100 vuotta sitten amerikansuomalaiset lähtivät rakentamaan uutta työläisten valtakuntaa
Tasan 100 vuotta sitten Yhdysvaltain länsirannikolta Oregonin osavaltion Astoriasta matkaan lähtenyt kalastusosuuskunnan pääjoukko saapui Knäsöön, Vienanmeren rannalle, aikomuksenaan uudistaa koko Neuvosto-Venäjän kalatalous. 1920-luvun alussa, heti kun bolševikit alkoivat vakiinnuttaa valtaansa Venäjällä, amerikansuomalaisten vasemmistolaisten keskuudessa levisi valtava innostuksen aalto: oli päästävä rakentamaan uutta, uljasta työläisten valtakuntaa! Perustettiin osuuskuntia, joihin liittyneet luovuttivat usein koko omaisuutensa. Lopulta matkaan
Amerikansuomalaisten kalastajien kummallinen kokeilu Knäsössä 1922
Olen historiablogissani seurannut isovaarini Erland Oksasen matkaa Amerikkaan. Sarja jatkuu vielä, mutta tähän väliin paljastus: isovaarin matka ei pääty Amerikkaan vaan jatkuu Oregonin osavaltion Astoriassa perustetun kalastusosuuskunnan matkassa Vienan Karjalaan. Kalastusosuuskunnan seikkailuista on vastikään julkaistu kirja Amerikansuomalaiset Knäsössä, Neuvosto-Venäjällä 1922. Kirjoittaja olen tietenkin minä itse, Tuija Wetterstrand, ja kustantaja Siirtolaisuusinstituutti, jonka verkkokaupasta kirjaa voi tilata.
”Nyt otan kynän käten” – kuulumisia Evelethistä
Vilkkaasti liikennöivät valtamerilaivat kuljettavat matkustajien ja rahdin lisäksi postia Euroopan ja Amerikan välillä. Siirtolaiset kaipaavat kuulumisia kotiväeltään ja kotona oltiin uteliaita kuulemaan miten elämä on lähtenyt sujumaan ”lännen kultalassa”. Erland saa 6. lokakuuta 1900 kirjeen sukulaiseltaan ja ystävältään Anton Etu-Sihvolalta Asikkalan Vesivehmaalta ja alkaa saman tien kirjoittaa vastausta. Kirje alkaa: ”Arvoisa Tuttavani AantonNyt otan kynän
Laiva on lastattu Liverpoolissa – viikko aavalla valtamerellä
Isovaari Erland nousee Hullissa satamaan muiden Hangosta Polaris-laivalla matkustaneiden siirtolaisten mukana. Tiketin hintaan kuuluvat matkajärjestelyt hoituvat kielitaidottomiltakin edelleen moitteettomasti. Matkustajat ohjataan Liverpooliin meneviin siirtolaisjuniin. Junassa on vaunuja sadoittain ja vetureita kymmenittäin. Matkaa tehdään niin hurjaa vauhtia, että sellaisesta ei Suomessa voitu uneksiakaan. Englannin itärannikolta Kingston-Upon-Hullista halki saarivaltion kohti Liverpoolia lännessä matkaa kertyy linnunteitse hieman alle
Ohi Hangon silmän – merimatka Amerikkaan alkaa
Illalla lauantaina 7. heinäkuuta 1900 kokoontuu isovaari Erland Hangossa muiden siirtolaisiksi lähtevien kanssa siirtolaismajalle, jossa Suomen Höyrylaiwa-Osakeyhtiön asiamies yrittää järjestää kaikki nelihenkisiin riveihin, naiset etupäähän. Asiamiehen hermot ovat koetuksella jälleen kerran, vaikka sama hälinä ja huiske toistuu kaksi kertaa viikossa, kun joku yhtiön neljästä siirtolaislaivasta lähtee matkaan Hangon satamasta kohti Englannin Hullia. Ihmiset säntäilevät edestakaisin,
Piletti laivaan ja omaisuus matka-arkkuun – hyvästit perheelle ja Kemille
Kun isovaari Erland Amerikkaan lähti heinäkuussa 1900, lähti samalla moni muukin. Amerikansiirtolaisuuden huippuvuodet olivat 1900–1909 jolloin 150 000 suomalaista lähti merten taakse tavoittelemaan parempaa elämää. Eniten siirtolaiseksi lähteneitä, 23 000, oli vuonna 1902. Luvuissa on mukana myös Australiaan, Etelä-Amerikkaan ja Etelä-Afrikkaan siirtolaisiksi suunnanneet, mutta heidän määränsä on kuvainnollisesti kuin pisara meressä, vain muutamia satoja. Siirtolaisuus Pohjois-Amerikkaan oli