Itä-Hämeen museota Hartolan Koskipäässä ja Padasjoen Nyystölän nuijasodan verilöylyn 1597 muistomerkkiä yhdistää Koskipään ensimmäinen omistaja, hartolalainen talonpoika Sipi Henrikinpoika, jonka etunimi luokkanousun myötä vääntyi muotoon Sigfrid tai Sigfred. Sipi Henrikinpoikaa pidetään aatelisen Silfverbögel-suvun kantaisänä, vaikka aateloinnin sai vasta hänen poikansa Henrik Sipinpoika. Sipin kautta Silfverbögel-suku ja Hartolan Koskipää linkittyvät myös aateliseen Tandelfelt-sukuun. Sipin tytär Brita
Kategoria: Historiaa ja arkeologiaa
Tervehdin pyhää Birgittaa
1.6.2003 Cizur Menor – Puente la Reina, 18 km.Nousen muiden pyhiinvaeltajien tapaan jo ennen kello kuutta ja pukeudun nopeasti vaellusvaatteisiini. Tänään iltapäivällä saavun tienhaaraan Puente la Reinan kaupungin ulkopuolella, missä tapaan keskiaikaisen edeltäjäni pyhän Birgitan. Loppumatkan Santiago de Compostelaan vaellan pyhän Birgitan jalanjäljissä. Olen varustautunut huonosti päivän kohtaamiseen. Alkumatkasta rutiinit eivät vielä ole selvät ja
Menestyskirja Rottien pyhimys on kuin monitasoinen maalaus
Minua ovat aina kiehtoneet esihistoriallisten kalliomaalausten ohella keskiaikaisten kirkkojen maalaukset. Molempia olen lukuisia vuosien aikana käynyt katsomassa ja ihmettelemässä. Kun Anneli Kannon Rottien pyhimys pari vuotta sitten ilmestyi tilasin kirjan heti itse kirjailijalta, signeerattuna tietenkin, ja ahmin lähes yhdeltä istumalta kannesta kanteen. Nyt kun kirjasta sovitetun musikaalin ensi-ilta lähestyy, päätin tarttua kirjaan uudemman kerran. Pidin
Janne-vaarin kirjeitä Helsingistä 1926
Isoisäni Vilho Johannes Oksanen (s. 1900) eli Janne joutui tulemaan Asikkalan Vesivehmaalta Helsinkiin töihin ansaitsemaan elantoa kasvavalle perheelleen. Nämä kirjeet löytyivät ullakon tiivisteistä, kun talon uusi omistaja teki remonttia. Kirjeet on litteroitu sellaisenaan, vain muutama piste on laitettu pilkun paikalle. Täytyy ihailla, että kansakoulupohjalta on näin hyvää kieltä osattu käyttää. Pasila 15/7 26 Vaimoni ja
100 vuotta sitten amerikansuomalaiset lähtivät rakentamaan uutta työläisten valtakuntaa
Tasan 100 vuotta sitten Yhdysvaltain länsirannikolta Oregonin osavaltion Astoriasta matkaan lähtenyt kalastusosuuskunnan pääjoukko saapui Knäsöön, Vienanmeren rannalle, aikomuksenaan uudistaa koko Neuvosto-Venäjän kalatalous. 1920-luvun alussa, heti kun bolševikit alkoivat vakiinnuttaa valtaansa Venäjällä, amerikansuomalaisten vasemmistolaisten keskuudessa levisi valtava innostuksen aalto: oli päästävä rakentamaan uutta, uljasta työläisten valtakuntaa! Perustettiin osuuskuntia, joihin liittyneet luovuttivat usein koko omaisuutensa. Lopulta matkaan
Amerikansuomalaisten kalastajien kummallinen kokeilu Knäsössä 1922
Olen historiablogissani seurannut isovaarini Erland Oksasen matkaa Amerikkaan. Sarja jatkuu vielä, mutta tähän väliin paljastus: isovaarin matka ei pääty Amerikkaan vaan jatkuu Oregonin osavaltion Astoriassa perustetun kalastusosuuskunnan matkassa Vienan Karjalaan. Kalastusosuuskunnan seikkailuista on vastikään julkaistu kirja Amerikansuomalaiset Knäsössä, Neuvosto-Venäjällä 1922. Kirjoittaja olen tietenkin minä itse, Tuija Wetterstrand, ja kustantaja Siirtolaisuusinstituutti, jonka verkkokaupasta kirjaa voi tilata.
Lisäluku Oolannin sodan suomalaisvankeihin
Parin vuoden takainen blogipostaukseni Oolannin sodan suomalaisvangeista sai niin paljon kiinnostuneita kommentteja, että lupasin etsiä lisää tietoa Bomarsundin taistelussa englantilaisten ja ranskalaisten vangeiksi ottamista suomalaisista. Hieman aikaa siinä vierähti, mutta ovatpahan lähteekin hieman hankalasti löydettävissä. Kaisa Kyläkosken Sukututkijan loppuvuosi –blogissa julkaistun artikkelin ”Sotavankimme Ranskassa” pohjalta oivalsin, että aiheeseen perusteellisesti syventyminen vaatisi englantilaisten ja ranskalaisten sanomalehtien
Kokeellista arkeologiaa kalliomaalausten sidosaineilla. Loppuraportti.
Suomen kalliomaalaukset – Bongarin käsikirjan viimeisiä viilauksia tehdessämme halusimme mieheni kanssa harrastaa kokeellista arkeologiaa tutkimalla kalliomaalausten tekoa erilaisilla sidosaineilla ja eri tekniikoilla. Sidosaineiksi valikoituivat yleisimmin veikatut veri, rasva ja muna. Taiteilijaksi valikoiduin minä, tosin ilman meriittejä. Sormen lisäksi tekniikoina käytin kahta erityyppistä puutikkua. Väripigmenttinä käytimme punamultaa, jota otimme heinäkuussa 2012 talteen Puumalan Vetotaipaleen kalliomaalauksen takana
Kalliomaalauksia tulkitessa – unohda Kalevala!
Miksi suomalaisissa kalliomaalauksissa ei ole kuvattu karhua kuin muutamassa harvassa poikkeustapauksessa, jotka nekään eivät ole täysin aukottomasti tulkittavissa karhuiksi? Yleisin selitys on Kalevalaan ja vanhaan suomalaiseen mytologiaan pohjautuva uskomus, että lausumalla karhun oikean nimen manaa sen esiin. Siksi karhua piti kutsua peitenimillä kuten otso, nalle tai mesikämmen. Karhulle on kerätty ainakin parisataa rinnakkaisnimeä. Samalla peitenimien
Oolannin sodan suomalaisvangit
Innostuin muistelemaan Englantiin sotavankeina vietyjä Oolannin sodan suomalaistaistelijoita sen jälkeen, kun osallistuin HSJ:n (Helsingin seudun journalistit) järjestämälle Isosaaren retkelle. Oppaanamme toimi maanmainio Jarmo Nieminen. Isosaari Helsingin edustalla avautui yleisölle vasta pari vuotta sitten oltuaan pitkään suljettu armeijan alue, ensin Venäjän valtakunnan sitten itsenäisen Suomen. Isosaaren venäläisten tykkipattereiden sementtivalutöistä olen kertonut aikaisemmassa blogipostauksessani Merilinnoituksen patterityöt. Vuonna