Annin joulusatu
Jengi leirikoulussa
Olipa kerran tyttöjengi, jonka jäsenien nimet oli: Sonja, Heidi, Miia, Elli ja Veera.
Eräänä päivänä Sonja yritti herätä kouluun, kun kello soi. Mutta sitten hän muisti, että he menevät leirikouluun. Hän ponkaisi sängystä ja meni ruokapöytään. Mutta kukaan ei ollut paikalla. Hän katsoi kaikista paikoista, koska yleensä Sonjan vanhemmat ovat ruokapöydässä.
Sonja vilkaisi kelloa. Se oli jo melkein 9. Sonja kauhistui APUA! ja juoksi heti kouluun. Hän kysyi koulun isännältä: "onks meijän luokka jo lähtenyt?" Isäntä vastasi: "lähtivät juuri äsken". "No voihan sipulisilli", Sonja kiukustui ja lähti kaupunkiteille.
Yhtäkkiä Sonja huomasi bussin. Hän katsoi sitä niin tarkasti, että huomasi kaikki tytöt takapenkillä. Heidi istui ikkunapenkillä ja sanoi Sonjalle: "yritä hypätä bussin päälle ja tiiäthän että siin on ne ovet niin yritä mennä jostakin ovesta". Sonja teki mitä Heidi käski mutta ei mennyt ihan kun piti. Nimittäin Sonja ei tiennyt, että bussin katolla on rakoja. Sonja tippui yhdestä reijästä ja meni suoraan tyttöjen päälle. Onneksi ei tapahtunut mitään, paitsi Elli satutti polven ja rupesi pillittää. Heidi sanoi muille: "laittakaa polvi kylmään kaiteeseen", ja niin kaikki tekivät. Elli sanoi: "auts toi sattuu laittakaa heti pois". Miia sanoi: "voi Elli parka sä puhut ihan sekavia".
"No niin, perillä ollaan", opettaja sanoi. He olivat sellaisessa talossa jossa oli portaat. He menivät syömään hampurilaista. Kaikkkien mielestä se oli hyvää, mutta oli aika hiljaista. Kuitenkin Veera katkaisi hiljaisuuden: "tääl on aika outoo". "Miten niin", Heidi sanoi. Tyttö jengi aatteli mennä ulos. Jengi kysyi opelta. Ope vastasi: "hyvä on jos tuutte klo 7 mennessä". "Joo joo", Heidi nyökkäsi.
Miia oli nähnyt ulkona jonkun eläimen poikaset. Miia väitti että ne on oravan poikasii. Heidi vastasi: "eipäs oo kun suden poikasii". "Eikun ketun poikasii", Elli sanoi. "Miten niin, supikoiran pentui", Veera sanoi. "Tuskin haisunäädän", Sonja sanoi.
Kello tuli jo yli 9. Tytöt tuli kotiin hikisinä ja naarmuina. Tytöt menivät nukkumaan, mutta Sonjaa ei huvittanut mennä nukkumaan. Sonja mietti, voikun mul olis limu mukana. Mutta Sonja muistikin, että hän oli ottanut salaa isoveliltä cokis pullon. Hän otti sen laukustaan ja meni ulos juomaan. Yhtäkkiä kuului murinaa. Sonja kummasteli. Se kuului ihan läheltä. Se oli ihmis-susi! IIIIIIK! Sonja pelästyi. Susi oli napannut Sonjan.
Aamulla tytöt heräsivät myöhään. Kaikki oli mennyt jonnekin retkelle. "Missä muuten Sonja on", Miia kysyi. "Emmä tiiä, se meni kai vessaan", Heidi vastasi. Mutta yhtäkkiä Veera kuuli avun huudon AAAAK! Veera sanoi muille: "tulkaa, mä kuulin jotain". Silloin Elli keksi: "hetkinen, jos Sonjaa ei näy, niin ehkä toi ääni oli Sonjan ääni eli silloin Sonja on pulassa". "Niin muuten hyvä Elli".
Tytöt meni etsimään Sonjaa. He huomasivat Sonjan kengän. Heidi otti sen käteen. Siinä kengässä oli nauhat auki. He saapuivat sellaiseen mökkiin. Elli meni ikkunasta ulos, koska hän oli nähnyt Sonjan. "Voi ei, nytkö taas Ellikin katos", Heidi huolestui. Kaikki yrittivät mennä ovesta, mutta se oli lukossa. Elli oli löytänyt avaimen ja tökkäsi sillä oven lukkoa. Silloin Ellin onnistui avata ovi ja tytöt pääsi sisään. "Ai sielläsä olit", tytöt sanoi. Kuului mutinaa. Tytöt menivät lähemmäs ja lähemmäs: sehän oli Sonja. He auttoivat Sonjan naruista ja teipistä.
Silloin susi kuuli ja tuli ulos. Kaikki tytöt otti jalat alle. Onnistui juoksemaan leiriin. Siellä makkarat paistettiin ja tytötkin sai haukata makkaraa. "Huh-huh, meillä on ollut jännä päivä", tytöt sanoi.
Viikon kuluttua menivät bussilla kotiin. Ope saattoi kaikki oppilaat kotiin. Heidi sanoi Sonjalle: "vai olikohan kaikki vaan unta", Heidi mietti. Sonja vastasi, "ehkä tai ehkä ei". Onneksi kaikki selvisivät sudesta.
LOPPU.
Äiti avusti hieman pisteiden, pilkkujen ja lainausmerkkien sijoittamisessa. Anni on saanut sadulleen aiheen siitä, että hänen luokkansa on aloittanut valmistautumisen kuudennella luokalla pidettävään leirikouluun.